Tällä viikolla Suomessa vietetään 22. Miessakit ry:n koordinoimaa miesten viikkoa.
Historioitsija ja yliopisto-opettaja Erome Teelulucksingh viime vuosituhannella ajatteli, että miesten ongelmien ja toiminnan ratkaisut eivät lähde niiden korostamisesta, vaan siitä, että yhteiskunnassa ei näy yhtaikaa riittävästi tavallisia, hyviä miehiä ja positiivia roolimalleja.
Teot ei sinällään tee miestä vähemmän hyväksi, mutta teot voivat olla vahingollisia. Eräässä haastattelussa Erome kertoi, että 1980- ja 1990-luvuilla miehistä annettiin usein hyvin kielteinen kuva. Siksi hän halusi nostaa esiin näkymättömissä olevia ”kunnollisia” miehiä, jotka elävät vastuullista ja tavallista arkea ja tekevät hyvää ympärilleen.
Miesten viikko ei ole vastakohta naistenviikolle, vaan miesten hyvinvoinnista kannattaa puhua, jotta miehet yksinkertaisesti voisivat paremmin.
Suomessa moni mies kantaa vastuuta työssä, perheessä, harrastuksissa sekä perheympäristössä. Toki vastuunkanto on arvokasta, mutta ongelma syntyy silloin, kun mies monestakin juurtuneesta syystä jää yksin kaiken kanssa. Silloinkin, kun joku elämän osa-alue heiluu tai kaikki ei motivoi.
Moni meistä on oppinut pärjäämään. Pärjääminen on hyvä asia, kun se tarkoittaa kykyä kohdata vastoinkäymisiä ja jatkaa eteenpäin. Mutta joskus pärjäämisestä tulee myös este. Silloin avun pyytäminen tuntuu epäonnistumiselta, vaikka todellisuudessa se on merkki järkevästä toiminnasta.
Miesten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat eivät aina näy ulospäin. Väsymys, ärtyneisyys, vetäytyminen, työuupumus tai napakampi päihteiden käyttö voivat olla merkkejä siitä, että voimat saattaa olla lopussa. Läheiset huomaavat usein pahan olon ennen kuin mies itse on valmis puhumaan siitä – siksi Miesten viikko ei ole vain miesten asia tai höpinää.
Miesten viikolla meidän kaikkien kannattaa kysyä tutuilta, läheisiltä ja rakkailta miehiltä mitä heille kuuluu. Jokainen voi kysyä ystävältä, työtoverilta, veljeltä tai naapurilta, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Usein keskustelu tai ratkaisujen tarjoaminen ei ole tärkeintä vaan se, että pysähdytään miehen äärelle. Jos ei tee mieli puhua, niin ei ehkä ole oikea aika puhua. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei mies tarvitse olkapäätä. Olkapää voi olla yhteinen harrastus, tuoppi paikallisessa tai taukohuoneessa kuulumisten vaihto. Ja apua on kyllä saatavilla.
Miesten viikolla haluan muistuttaa, että vahvuus ei tarkoita sitä, ettei tarvitse ketään, eikä mistään puhuta.
Ville Jalo
kriisityöntekijä
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry
