Kriisejä on erilaisia

Kriisi voi olla seurausta erilaisista elämänvaiheista tai tapahtumista. Kriisin taustalla voi olla äkillinen muutos tai järkyttävä tapahtuma – se voi olla myös seurausta useista samanaikaisista kuormittavista asioista ja erilaisista elämäntilanteista.

Kriisit jaotellaan pääasiassa

• kehitys- ja elämäntilannekriiseihin, joita ovat mm. murrosikä, muutto, opiskelujen aloittaminen tai päättäminen, työpaikan vaihtaminen, lapsen syntymä, ero, ihmissuhteen päättyminen tai ikääntyminen.
• traumaattisiin kriiseihin, joita ovat mm. läheisen kuolema, läheisen itsemurha tai itsemurhayritys, vakava sairaus, onnettomuus tai väkivalta).

Kriisissä tavallisia tunteita ovat mm. järkytys, pelko, viha, suru, epäusko ja toivottomuus. Kriisiin voi liittyä erilaisia tuntemuksia mm. päänsärkyä, palelua, pahoinvointia, unettomuutta, hikoilua ja/tai lihakset voivat jännittyä. Kriisissä oleva voi kokea avuttomuuden tunnetta ja hätää – perusturvallisuuden tunne usein heikkenee. Kriisissä koetut omituiset ja pelottavatkin tunteet ovat normaaleja ja asiaankuuluvia – ne ovat normaalia reagointia epänormaaliin eli kriisin aiheuttaneeseen tapahtumaan.

Kriisitilanteissa ja niiden jälkeen eri ihmisten reagointi tilanteeseen on yksilöllistä, joten myös tuen tarve on yksilöllistä. Yksilön elämänhistoria, psyykkinen tila sekä sosiaaliset suhteet vaikuttavat kriisien käsittelyyn ja prosessointiin. Käsittelyä tukee usein, kun puhuu kriisitilanteesta jonkun läheisen tai ammattiauttajan kanssa. Tunteitaan voi ilmaista myös mm. piirtämällä, kirjoittamalla, kuuntelemalla musiikkia tai liikkumalla.

Tärkeää on myös syödä ja nukkua riittävästi. Kriisit voivat myös tuoda mieleen aiempia vaikeita elämäntilanteita ja tilanne voi tuntua erityisen raskaalta. Toisaalta kriisi voi myös mahdollistaa asioiden uudelleenarvioimisen ja henkisen vahvistumisen.