Mitä tarkoittaa ihmiskäsitys?
Ihmiskäsitys vastaa kysymykseen: mikä on ihminen? HS:n artikkelissa 27.1.2026 varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi kertoo, että häntä on läpi elämänsä kiehtonut kysymys, miten ihmismieli toimii ”Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja mikä meitä liikuttaa”.
Yleiskielessä ihmiskäsityksellä tarkoitetaan yleistä perusasennoitumista ihmiseen ja ihmisenä olemiseen. Ihmistä luonnehditaan usein fyysisenä, psyykkissosiaalisena yksilönä. Harvoin pohdimme sitä, miten ihminen on toiminnastaan vastuullinen ja eettisiä ratkaisuja tekevä olento. Mikä ihmisen erottaa muista olevaisista, mikä on ihmisen paikka ja tehtävä maailmassa?
Ihmiskäsitys on muuttuva ja yleisesti tiedostamaton
Kysymys ihmisen olemuksesta on yksi filosofian historian vanhimmista ja vaativimmista kysymyksistä. Immanuel Kant (1728–1804), Rene Descartes (1596–1650), Max Scheler (1874–1928) ja Wilhelm Dilthey (1833–1911) ovat varhaisimpia oman aikakautensa merkittäviä vaikuttajia ihmiskäsitykseen. Rauhalan (2005 & 2014, s. 18) mukaan yleisemmin ihmiskäsitys on pääosaltaan tiedostamaton, subjektiivisesti värittynyt, yksipuoleinen ja hyvin sitkeästi muutoksia vastustava. Ihmiskäsitys muodostaa kaikkien ihmissuhdetyöntekijöiden toiminnan perustan (Rauhala, 2005 & 2014). Ihmiskäsitykset eivät elä ainoastaan tieteessä, vaan ne ovat monin tavoin ja usein huomaamatta läsnä tavallisten ihmisten arkipäivässä.
Ihmiskäsitykseni selkeyttää ajattelua, ylläpitää arvoja ja tukee ohjaustyötä
Ihmiskäsitys on perusluonteisesti aina mukana ihmisen hyväksi tarkoitetussa toiminnassa. Se on keskeinen kysymys kaikessa sellaisessa työssä, missä tarkoituksena on vaikuttaa toiseen ihmiseen ohjaamalla, auttamalla, tukemalla, opettamalla, kasvattamalla. Ohjaustilanteissa työnohjaaja kohtaa monenlaisia ihmiskäsityksiä. Ihmiskäsityksemme kulkevat mukanamme ja ilmenevät mm. asenteissa, arvoissa, ajattelussa, mielipiteissä sosiaalisissa- ja vuorovaikutustilanteissa.
Ihmiskäsitys työnohjaajan käyttöteoriana
Eri tieteenalat, kuten filosofia, psykologia, sosiaalitieteet ja teologia, lähestyvät ihmiskäsitystä eri näkökulmista. Teorioita riittää, eri asia on niiden yhteensopivuus oman ihmiskäsityksen kanssa (Ojanen, 2012, s. 12). Työnohjaajan oma käyttöteoria vaikuttaa siihen, miten ja millaisin menetelmin työnohjaaja ohjauksensa toteuttaa. Ohjaajan oman toiminnan, arvopohjan sekä ihmis- ja oppimiskäsityksen tutkiminen on ohjauksen onnistumisen ja kehittämisen kannalta keskeistä (Tenhunen & Porkka). Työnohjaajan ymmärrys omasta tavasta ymmärtää itseään ja maailmaa auttaa häntä tavoittamaan ohjattavan tarinan taustalla olevat ajatukset, tunteet ja tulkinnat ihmisyydestä.
Kallasvuo (Kallasvuo ja muut, 2021, s. 57) kuvaa työnohjaajan työn perustuvan humanistiseen ja psykodynaamiseen ihmiskäsitykseen sekä ymmärrykseen ihmisestä elinikäisesti oppivana ja kehittyvänä. Humanistinen oppimiskäsitys painottaa ihmisen arvoa ja vapautta, korostaa yksilön merkitystä ainutlaatuisena ja arvokkaana ihmisenä.
Taustastaan, kyvyistään tai muista ominaisuuksistaan riippumatta ihminen on tärkeä omana itsenään aktiivisena ja itseohjautuvana toimijana ja oppijana. Psykodynaaminen ihmiskäsitys juontaa juurensa Sigmund Freudin kehittämään psykoanalyysiin. Ihmiskäsityksessä korostuu ihmisen käyttäytyminen, tunteet ja ajatukset, jotka ovat usein tiedostamattomien prosessien ja sisäisten konfliktien tulosta. Psykodynaaminen lähestymistapa painottaa myös varhaisten kokemusten ja suhteiden merkitystä yksilön kehityksessä.
Käyttöteoria selkeyttää ja ohjaa ohjaamista, se auttaa ymmärtämään erilaisuutta, ristiriitaisuuksien taustoja, näkemyserojen vaikutusta ryhmädynamiikan syntyyn ja koko ohjausprosessin onnistumiseen.
Työnohjaajan subjektiivinen ihmiskäsitys
Jokaisella työnohjaajalla on omanlainen tapa ohjata. Työnohjaajan on tärkeää olla tietoinen itsessään vaikuttavista sekä hyveiden että paheiden voimista, vallan ja vastuun suhteesta, jotka voivat tiedostamatta ohjata hänen omia tulkintojaan, olettamuksiaan, käyttäytymistään, asenteitaan ja sanavalintojaan ohjaustilanteissa.
Työnohjaamisen taidon perusta on työnohjaajan kyky ymmärtää itseään (Lumijärvi, 2015, s. 23). Mikä on itselle luontevin tapa olla ihminen? Työnohjaajan ihmiskäsityksen tulisi tukea hänen jaksamistaan, lisätä rohkeutta sekä luoda valoa ja toivoa hänen elämäänsä. Sen tulisi sopia yhteen hänen asenteidensa, arvojensa, elämänkokemustensa ja teoriatiedon muodostaman subjektiivisen käsityksen ja näkemyksen kanssa. Kun työnohjaajan ihmiskäsitys on optimistinen, hän näkee ja uskoo ihmisen perusluonteen hyväntahtoisuuteen ja ihmisen kykyyn kehittyä, oppia ja tuntea. Pessimistinen käsitys näkee ihmisten olevan perusluonteeltaan itsekeskeisiä ja pahansuopia, jolloin työnohjaaja tuskin onnistuu työnohjauksen perustehtävässä. Realistisessa ihmiskäsityksessä työnohjaaja tunnistaa, että ihmisluontoon kuuluvat sekä hyveet että paheet.
Miten tulevaisuus muokkaa ihmiskäsitystämme?
Miten ihminen hahmottaa itsensä tulevaisuudessa? Miten teknologisoituva maailma muokkaa ihmisyyttä, kuten käsitystä ihmisen mahdollisuuksista, ihmisen vapaudesta ja vastuista. Annammeko tekoälyn tehdä puolestamme arjen valinnat ja elämäämme liittyvät päätökset? Yhteiskunnan positiivinen kehitys toi mukanaan uuden ihmiskäsityksen, individualismin, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan Itsekkyyden aika. Nykyajan yltiöyksilöllisyys on aiheuttanut ristiriitoja ihmisen ja toimintaympäristön kehitykseen; mielenterveys, työuupumus, yksinäisyys, riippuvuudet, persoonallisuushäirintä, suvaitsemattomuus, emotionaalinen pahoinvointi, vihapuhe.
Ihminen on aina tarvinnut toisen ihmisen tukea, emme selviä elämästämme yksin. Muutokset kuuluvat elämään, tukityöhön ja ovat myös osa työnohjausta. Työnohjauksen tulee kulkea mukana ajan hengessä. Keltikangas-Järvinen kuvaa kirjassaan nykyaikaa narsistiseksi”, Sajaniemi HS:n artikkelissa häiriökeskeiseksi. Aikaansa seuraava työnohjaaja ymmärtää ajan ilmiöitä, niiden merkityksiä ja vaikutuksia ohjattavissaan ja itsessään. Ihmisen perusolemus ei kuitenkaan muutu nopeasti eri aikakusille tyypillisten ihmiskuvien mukaiseksi. Ihmisen arvo säilyy. Ihminen on arvokas, ainutkertainen yksilö, oppiva ja itsenäiseen ajatteluun pystyvä, tunteva ja kokeva, epätäydellinen, inhimillinen ja tulevaisuuteen orientoituva.
Kirjoitukseni on kooste Vapaaehtoistyön työnohjauksen lopputyöstäni 2025. Mirja Erlund
