Maailman kriisit kuormittavat erityisesti nuoria, ja toivo tuntuu usein olevan kortilla. Kestävän kehityksen parissa pitkään työskennellyt Heli-Maija Nevala muistuttaa, että juuri nyt tarvitaan rohkeita tulevaisuuskuvia – ja päättäjiltä kykyä näyttää suunta niiden toteutumiseen.
Mitä mielen päällä
Kiitos kysymästä! Tällä hetkellä maailmassa on meneillään paljon pelottavia kehityskulkuja, joiden edessä voisi helposti lamaantua.
Sanonta “Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä” on osoittautunut voiman lähteeksi. En voi muuttaa koko maailman suuntaa, mutta voin olla yhden pienikokoisen naisen liikevoima omassa lähipiirissäni. Ja meitä on paljon (myös miehiä ja muita)!
Mistä nyt pitäisi puhua
Ajassamme on paljon asioita, jotka kuormittavat mielenterveyttä. Samaan aikaan sote-järjestelmä sakkaa ja järjestöjen resursseja leikataan. Onkin vaikeaa valita yhtä asiaa.
Nostan esille rohkeiden ja toivottavien tulevaisuuskuvien puutteen. Se vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta etenkin nuoriin ja nuoriin aikuisiin.
Meidän aikuisten, ja ihan erityisesti päättävässä asemassa olevien, pitää katsoa tämän ajan ekologisten uhkien ja maailmanpoliittisten kriisien toiselle puolelle – ja näyttää reittiä sinne.
Taustasi kolmella lauseella
Olen 5-kymppinen nainen, joka on ihan nuoresta asti kantanut huolta kestävästä tulevaisuudesta ja tehnyt pitkään töitä sen parissa.
Minulle on osunut maailman ihanimmat kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia (ihania sellaisia).
Rakkaimpia harrastuksiani ovat luonnossa liikkuminen ja kulttuuri, erityisesti leffafestarit ja laulaminen, sekä kesällä melonta ja puutarhahommat.
Mielenterveyttä voi vahvistaa
En ole aina ymmärtänyt, miten yksinkertaiset ja arkiset asiat tukevat mielenterveyttä, kuten terveyttä muutenkin.
Arjessa mielenterveyttäni vahvistaa ehkä eniten kokemus yhteydestä muihin – olipa se sitten avointa ja tasavertaista keskustelua aikuisten lasteni kanssa, työkavereiden kohtaamista kokonaisina ihmisinä tai ystävällinen ele ventovieraiden välillä lähijunassa.
Kriisit kuuluvat elämään
Elin aika suojattua lapsuutta 80-luvulla. Kriiseistä ei ollut tapana puhua, joten en saanut eväitä niiden käsittelyyn tai edes realistista käsitystä siitä, että ne toden totta tulevat olemaan osa elämääni.
Toisaalta mietin, olenko itsekään antanut näitä valmiuksia lapsilleni. Jälkiviisaasti on helppo nähdä, miten paljon tietoisemmin lapsia olisi voinut kasvattaa. Mutta silloin sitä vain – luonteeni mukaisesti – eli hetkessä ja ajatteli, että tärkeät arvot ja mallit välittyvät ennen kaikkea yhdessä eläen.
Viimeisin mielenterveystekosi
Viimeisin mielenterveystekoni on ollut avun vastaanottaminen ystäviltä kotiini liittyvässä ikuisuusprojektissa, jota en ole jaksanut yksin edistää. Nyt, kun se viimein on valmistumassa, tunnen helpotusta ja riemua.
Tunnetusti mielenterveyttä edistää vieläkin enemmän muiden auttaminen, jota olen myös saanut tehdä viime viikkoina.
Mistä saat iloa ja energiaa
Juuri nyt saan iloa ja energiaa päivän pitenemisestä ja raikkaasta pakkassäästä. Valkoinen, kimalteleva maisema ei ole eteläisen Suomen talvessa enää itsestäänselvyys, joten sitä kannattaa fiilistellä joka päivä.
Pakkasesta huolimatta aurinko lämmittää jo! Se herättää uinuvan puutarhurin…
Mietelause tähän aikaan
Tuhannesti parempaa on yhä uudestaan pettyä kuin aina kulkea epäilevin mielin. (Erkki Melartin)
🟢Mitä mielen päällä -kirjoitussarjassa julkaisemme henkilöjäsenten haastatteluja eri puolilta Suomea – heidän kokemuksiaan, oivalluksiaan ja arjen mielenterveystekojaan.
