Mielenterveysalan kansalaisjärjestö tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi v. 1978 liittyessäni Suomen Mielenterveysseuraan (nykyisin MIELI Suomen Mielenterveys ry.) Kuopiossa. Noihin aikoihin toimin sairaanhoitajana mm. KYS:ssä sekä Julkulan psykiatrisessa sairaalassa.
Sairaalatyön jälkeen olen toiminut mielenterveys- ja päihdehoitotyön lehtorina Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Erilaiset mielenterveystyön ja päihdetyön tahot ovat tulleet minulle tutuiksi niin Kainuussa kuin muuallakin Suomessa ja useissa maailman eri valtioissa. Olen päässyt tutustumaan hoitotahoihin esim. Norjassa, Skotlannissa, Färsaarilla, Unkarissa, Saksassa, Keniassa ja Ugandassa. Monissa maissa suhtautuminen mielenterveysongelmiin on hyvinkin asenteellista ja surullista verrattuna Suomeen.
Jäätyäni eläkkeelle olin MIELI Kainuun mielenterveys ry:n palkattuna kriisityöntekijänä silloisessa Kainuun kriisikeskuksessa. Tästä työstä sekä työyhteisöstä pidin erityisen paljon. Sain myös kokeilla työtä oman rakkaan rescuekoirani, Gepeton kanssa. Olin ilahtunut, miten kauniisti Gepetto otettiin työyhteisöön ja muistan, kuinka Päivi merkitsi Gepelle oman eväslaatikon henkilökunnan ruokakomeroon. Herkkuja ilmestyi hyllylle aina kun Gepe kävi asiakkaita tapaamassa. Kiitos siitä!
Jonkinlainen toiminnan nälkä minulla edelleen on ja saan sitä suunnattua vapaaehtoistyöhön. Ajattelen, että vapaaehtoistyö on kaunista ja että siitä hyötyvät kaikki: autettavat, yhteisöt ja järjestöt kuten myös itse vapaaehtoisetkin.
Tällä hetkellä toimin sotilaskotisisarena Kainuun prikaatin sotilaskodin kirjastonhoitajana. On upeaa kohdata varusmiehiä ja olen päässyt tapaamaan myös MIELI Kainuu kouluttamia tukitaistelijoita. He pyytävät kirjastonhoitajaa avaamaan oven hiljaiseen huoneeseen, jossa päivystävät. Maanpuolustustoimikunnan sotilaiden pyynnöstä olen pitänyt puolisoni kanssa varusmiehille tietovisaa ja toiminta jatkuu syksyllä.
Ohjasin viime syksynä yhdessä Heli Kortelaisen kanssa MIELI Kainuulla puolisonsa menettäneiden ikääntyneiden vertaisryhmää ja samanlainen ryhmä käynnistyy myös syksyllä 2026.
Uusin vapaaehtoistyö on tulossa piakkoin, sillä olen syksyllä lupautunut viikoksi Valamon luostariin valvomaan Rudolf Koivun taidenäyttelyä.
Elämä on täyttä ja olen huomannut, että kun on meno vapaaehtoistehtäviin, saan tehtyä kotona sellaisiakin hommia, joita ei aina ole niin kiva aloittaa.
Tässä näet tulee tunne, että aikaa ei olekaan rajattomasti eikä voi sanoa itselle, että ”huomenna teen”…
Harrastuksista nautin valtavasti ja niistä rakkaimmat ovat vesijuoksu, lukeminen, elokuvat, pitkät monimutkaiset lautapelit ja pubivisat. Jos johonkin joukkoon tarvitaan tietovisan pitäjää, olen valmis tekemään kysymyksiä ja pitämään visaa puolisoni kanssa.
MIELI Kainuun hallitukseen olen tullut vuonna 2015.
