Vanhalla kliseisellä sanonnalla ”puhuminen auttaa”, on vahva totuuspohja. Uskon, että sen tunnistaakin meistä moni. Eikö olekin mukavaa porista vaikkapa kaverin kanssa, kun näette pitkästä aikaa? Tavallisena arkipäivänä juttelu työkaverille taukotilassa työpäivän kiireistä, eikö se teekin hyvää? Tai huoltoaseman kahvipöydässä maailmantilanteesta tuttujen tyyppien ympäröimänä keskusteleminen tuntuu helpolta. Puhumisesta tulee hyvä mieli, eikö niin?
Vaikeammista asioista puhuminen ei toki ole useinkaan mukavaa tai helppoa ja usein asioiden läpikäyminen vaatii myös aikaa sekä pitkäjänteisyyttä. Moni apua ja tukea saanut tunnistaa jälkikäteen, että ensimmäisen askeleen ottaminen avun ja tuen hakemiseksi on ollut se hankalin rasti. Mutta asiat ovat vähitellen alkaneet ratketa, kun niiden äärelle on päässyt toisen ihmisen kanssa.
Kokemukseni mukaan meillä Kainuussa vallitsee omin avuin pärjäämisen ja vaikeiden asioiden välttelemisen kulttuuri. Puhumattomuuteen varmasti löytyy taaksepäin katsoen monia ymmärrettäviä syitä. Tarkoitukseni ei olekaan ketään syyllistää tai pakottaa puhumaan henkilökohtaisista asioistaan. Haluan kuitenkin kannustaa meitä kainuulaisia pohtimaan hyvinvointiaan ja elämäntilannettaan, voisiko omaan ainutlaatuiseen elämäänsä saada helpotusta, jos kertoisi asioistaan jollekin.
Noh, saako sitten hullun leiman otsaan, jos menee kylillä siitä ovesta sisään, jonka takana keskusteluapua on saatavilla? Tai jos siellä huoltoaseman pöydässä kertoo, että minä oon käyny tuolla juttelemassa. Toivoisin, että vastaanotto olisi ennemmin kannustava tähän tyyliin: ”Onpa hyvä, että oot hakenu apua; hyvä jos se auttaa.” Sillä mennäänhän me hammaslääkäriinkin, jos vihloo niin ettei aamukahvia pysty juomaan kuin pitämällä kahvin toisella puolella suuta pää kallellaan. Ja lääkärissä käydään, jos selkä on siinä kunnossa, ettei sängystä pääse aamulla kuin kierähtämällä lattialle.
Yhtä lailla meillä on mahdollista hakea helpotusta, tukea ja apua elämäämme, jos tuntuu hankalalta olla omien asioiden keskellä päänsä sisällä. Sillä esimerkiksi alakulo, masentuneisuus tai ahdistuneisuus ei ole ihmisen omaa syytä tai heikkoutta, niistä voi kärsiä kuka tahansa meistä elämäntilanteesta riippumatta. Hullu -leimasin voidaan täten nakata kierrätykseen, Majasaaren jätekeskukseen joutaa se.
Asioita aletaan niiden kasautuessa käsittelemään yksi kerrallaan. Eihän päivätkään tule pinossa, ne tulee jonossa. Pinossa ne sitten lähtee.
Juha-Matti Halonen
kriisityöntekijä
