Lähes jokaisella meistä, on varmasti joskus elämässään ollut ihmissuhdekriisi. Ihmissuhdekriisit voivat liittyä parisuhteeseen, ystävyyssuhteisiin, perhesuhteisiin tai työyhteisöön. Kaikkialle, missä olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Mitä läheisemmässä suhteessa ihmissuhdekriisi syntyy, sitä syvemmälle sen vaikutukset ulottuvat. Joskus ihmissuhdekriisejä on vaikea ennakoida ja usein ne otetaan puheeksi vasta, kun tilanne on jo todella pahasti kärjistynyt.
Ihmissuhdekriiseihin voi liittyä haastavia tunteita, kuten häpeää, surua ja vihaa. Näidenkin tunteiden läpikäyminen on välttämätöntä. Sosiaalinen media luo kuvaa, että muiden ihmissuhteet ovat ongelmattomia, vaikka todellisuudessa jokainen suhde kohtaa haasteita, ristiriitoja, väärinkäsityksiä ja vaikeita aikoja. Puuteellinen kommunikointi, oletukset ja erilaiset odotukset ovat yleisimpiä ihmissuhdekriisien taustalla olevia tekijöitä. Joskus perheissä ja muissa yhteisöissä syntyy hiljaisuuden kulttuuri, jossa vaikeista asioista ei puhuta. Vaikeiden asioiden puheeksi ottamattomuus ja välttely voivat pahimmillaan muhia vuosia ja asiat sotkeentua niin pahasti, että asioiden selvittely voidaan kokea ylitsepääsemättömäksi.
Aina kaikkia ihmissuhteita ei voi, eikä tarvitse pelastaa. Joskus kriisi vain johtaa siihen, että ihmisten samaan suuntaan kulkeminen on mahdotonta. Myös tässä tapauksessa kriisi voi opettaa tärkeitä asioita omasta itsestä, tarpeistaan ja etenkin, mitä tulevilta ihmissuhteilta toivoo.
Myös ihmissuhdekriisin kohdatessa keskustelu läheisten, vertaistuen tai ammattilaisten kanssa voi auttaa. Keskustelu usein avaa uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Kukaan ei voi välttyä ihmissuhdekriiseiltä kokonaan. On tärkeää muistaa, että emme voi muuttaa toisia, vain omaan itseemme, toimintaamme ja ajatuksiimme voimme vaikuttaa. Kun opimme puhumaan vaikeuksista avoimemmin, oikea-aikaisesti sekä kuuntelemaan toisiamme paremmin, kriiseistä voi tulla mahdollisuus kasvuun eikä syy etääntyä toisistamme.
