Vietämme parhaillaan Mielenterveysviikkoa. Jos aiemmin sairauslomien pääsyy löytyi selästä ja niska-hartiaseudun kuormituksesta – nyt se on piilossa.
Tuki- ja liikuntaelinvaivoihin löytyy helposti auttavia ratkaisuja mm. säädettävillä työpisteillä, ergonomiakartoituksilla ja taukoliikunnalla ja niihin myös investoidaan. Ongelma on neutraali, ja se uskalletaan ottaa puheeksi ilman, että olisi pelkoa leimautumisesta. Käyrä on saatu kauniiseen laskuun.
KELAN tilastojen mukaan mielenterveysongelmien perusteella pitkällä sairauslomalla olleiden määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Vuonna 2014 heitä oli vajaa 59 000, viime vuonna yli 100 000. Kasvua ovat 2020-luvulla ajaneet ahdistuneisuuteen perustuvat poissaolot.
Sairauspoissaolojen suurin syy on mielenterveys ja tilannetta parantavat ratkaisut ovat vähemmän teknisiä ja enemmän kulttuurisia: psykologisen turvallisuuden rakentamista, työkuorman kohtuullistamista, avoimuuden lisäämistä ja matalan kynnyksen keskustelutukea ilman diagnooseja eli varhaisen tuen mallien vahvistamista.
Haasteena on, että toisin kuin selkäkivusta, mielenterveyden kuormituksesta ei vieläkään aina uskalleta puhua. Etenkään oman sairausloman syynä. Siksi tarvitsemme työpaikoille yhtä näkyviä, sallivia ja systemaattisia toimia sekä valtakunnallisia kampanjoita kuin ergonomiaan aikanaan – mutta tällä kertaa stigman purkamiseksi ja mieliergonomian vahvistamiseksi.
Yksittäistä ratkaisua ei ole olemassa, kuten ilmiön kasvun syyllekään ei löydy yksiselitteistä vastausta. Tästä voi aloittaa: pohdi, mitä mielikuvia sinulle syntyy sanasta mielenterveys. Se ei ole on yhtä kuin sairaus tai joku muu ryhmä ihmisiä. Mielenterveys on meillä kaikilla ja sen hyvin- tai pahoinvointiin voimme kaikki vaikuttaa jokaikinen päivä.
