Oman lapsen sateenkaarevuus voi herättää monille vanhemmille hämmentäviä tunteita. Vaikka vanhemmat saattavat olla avarakatseisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suhteen, oman lapsen kohdalla tilanne voi tuntua yllättävältä ja herättää ristiriitaisia tunteita. Arviolta noin 10 % ihmisistä kuuluu seksuaalivähemmistöihin, ja Kouluterveyskyselyn 2023 mukaan 14 % nuorista määrittivät itsensä ei-heteroiksi.
On täysin luonnollista, että tieto lapsen ei-heteroudesta voi herättää huolta lapsen tulevaisuudesta ja paikan löytämisestä maailmassa. Vanhempi voi kokea surua, esimerkiksi siitä, että lapsi ei ehkä perheellisty tai siitä, että hän ei saavuta mahdollisia isovanhemmuuden kokemuksia. Myös häpeän tunteet voivat nousta esiin, usein yhteiskunnan normien vuoksi.
Samalla vanhempi saattaa kokea helpotusta, kun lapsi on uskaltanut kertoa, mikä on ollut hänelle tärkeä ja mahdollisesti kuormittava asia. Tämän jakaminen voi olla suuri luottamuksen osoitus lapselta vanhempaa kohtaan. Monesti nuoret hautovat asiaa pitkään ennen kuin tulevat ulos kaapista, ja avautuminen voi aiheuttaa jännitystä ja ahdistusta.
Mitä tahansa tunteita tieto herättää, niitä ei tulisi kaataa lapsen niskaan. Vanhemmat voivat hakea vertaistukea ja keskusteluapua itselleen. Lapsi tarvitsee kuitenkin ennen kaikkea hyväksyntää ja rakkautta sellaisena kuin hän on. Lapsi haluaa kuulla olevansa tärkeä ja että hän on edelleen sama lapsi, jonka vanhemmat tuntevat.
Vanhemmuus tässä tilanteessa tarkoittaa kiinnostusta lapsen elämään ja kunnioitusta hänen rajojensa suhteen. Voit kysyä, miten lapsen elämä on muuttunut ja toivooko hän erityistä tukea tai huomiota tilanteeseensa liittyen. Pahinta, mitä vanhempi voi tehdä, on yrittää muuttaa lasta toisenlaiseksi. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta, ja kaikenlainen eheytys on puhdasta henkistä väkivaltaa, jolla on kauaskantoiset seuraukset mielenterveyteen.
