Työnohjaus on paikka, jossa pysähdytään työn äärelle. Siellä voidaan tarkastella kokemuksia, ajatuksia, tunteita ja tilanteita, joita työ arjessa herättää. Kaikki koettu ei kuitenkaan ole helposti sanoitettavissa. Joskus mukana on ahdistusta, epävarmuutta, pelkoa, pettymystä tai muita tunteita, joiden äärelle pysähtyminen voi tuntua vaikealta.
Juuri näissä tilanteissa työnohjaajan tehtävässä korostuu yksi tärkeä puoli: kyky toimia säiliönä.
Säiliönä toimiminen tarkoittaa sitä, että työnohjaaja ottaa vastaan ohjattavan vaikeita tunteita ja kokemuksia, säilyttää ja työstää niitä mielessään ja palauttaa niitä myöhemmin sellaisessa muodossa, että ohjattavan on helpompi ottaa ne vastaan. Kyse ei siis ole vain kuuntelemisesta, vaan aktiivisesta prosessista, jossa työnohjaaja auttaa tekemään vaikeasti hahmotettavista kokemuksista vähitellen ymmärrettävämpiä. Säiliönä toimiminen on tärkeää sekä työnohjausryhmän toiminnan että ohjattavien kehittymisen, oppimisen ja työssä jaksamisen kannalta.
Mitä säiliönä toimiminen tarkoittaa?
Säiliönä toimimisen käsite pohjautuu Wilfred Bionin teoriaan ajattelun kehittymisestä. Bion kuvasi säiliöimistä alun perin lapsen ja äidin välisen suhteen kautta. Äiti ottaa vastaan lapsen vielä käsittelemättömiä tunteita ja auttaa muuttamaan niitä sellaiseen muotoon, joka on lapselle helpommin ymmärrettävä ja vähemmän ahdistava. Tämän prosessin kautta kehittyvät vähitellen myös lapsen omat kyvyt käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan.
Työnohjauksessa voidaan ajatella tapahtuvan samankaltaista. Työnohjaaja ottaa vastaan ohjattavan ajatuksia, kokemuksia, tarpeita, odotuksia ja pelkoja. Hän kuuntelee, havainnoi, pohtii, kysyy ja tarkentaa. Joskus tärkeintä voi olla myös hiljaisuus ja se, että työnohjaaja antaa kokemukselle aikaa.
Säiliötehtävä voidaan hahmottaa kolmen vaiheen kautta. Ensin työnohjaaja ottaa vastaan ohjattavan tuoman sisällön. Sen jälkeen hän säilyttää, pohtii ja muokkaa sitä mielessään. Lopuksi hän palauttaa käsittelemänsä asian ohjattavalle.
Vastaanottaminen vaatii läsnäoloa
Säiliön ensimmäisessä vaiheessa olennaista on vastaanottaminen. Työnohjaajan täytyy virittäytyä kuulemaan, mitä ryhmällä ja sen jäsenillä on tuotavanaan. Tämä tarkoittaa paitsi puheen kuulemista myös tunteiden ja muun viestinnän havainnointia.
Työnohjaajan ei tarvitse kiirehtiä. Kaikkiin asioihin ei tarvitse vastata heti eikä jokaista hiljaisuutta tarvitse täyttää kysymyksillä. Ohjattavalle on tärkeää antaa aikaa löytää itse uusia ajatuksia ja yhteyksiä. Joskus jokin asia tarvitsee vain tulla kuulluksi ennen kuin sitä voidaan alkaa tarkemmin ymmärtää.
Työnohjaajan tehtävänä on myös seurata omaa sisäistä maailmaansa. Mitä minussa tapahtuu, kun kuulen tämän? Millaisia tunteita ryhmä herättää? Mikä näistä tunteista kuuluu minulle ja mikä ehkä kertoo jotakin ryhmästä? Työnohjaaja ei ole siis tilanteessa ulkopuolinen tarkkailija, vaan hänen omat ajatuksensa ja tunteensa ovat osa prosessia.
Ahdistuksen kanssa työskentely
Työnohjauksessa kohdataan väistämättä myös ahdistusta. Uuden ymmärtäminen ja omien toimintatapojen tarkasteleminen voivat herättää epävarmuutta. Sopiva määrä ahdistusta voi olla jopa tarpeellinen osa oppimista, sillä uuden äärellä oleminen edellyttää sen sietämistä, ettei kaikkea vielä tiedetä.
Liian voimakkaaksi kasvava ahdistus voi kuitenkin johtaa vastarintaan. Silloin ihminen tai ryhmä saattaa pyrkiä pois vaikean asian ääreltä sen sijaan, että pysähtyisi tutkimaan sitä. Työnohjaajan tehtävänä onkin tunnistaa ahdistuksen määrää ja auttaa pitämään se sellaisella tasolla, että vaikeitakin asioita ja auttaa ryhmää pysymään vaikean asian äärellä.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista heti
Säiliötehtävän toinen vaihe on asioiden käsitteleminen työnohjaajan mielessä. Työnohjaaja kuuntelee, havainnoi ja pohtii: mikä tässä tilanteessa on olennaista? Mitä sanotaan ääneen ja mitä jätetään sanomatta? Toistuuko jokin teema? Yrittääkö joku ohittaa jotakin itselleen vaikeaa asiaa?
Työnohjaajan ei tarvitse löytää vastausta nopeasti. Jotakin asiaa voidaan työstää hetken, kun taas jokin toinen asia voi kulkea mukana koko työnohjausprosessin ajan.
Työnohjaajan onkin tärkeää myös oppia sietämään keskeneräisyyttä. Kaikkea ei tarvitse heti ymmärtää. Joskus ymmärrys syntyy vasta myöhemmin, kun kokemusta on saanut rauhassa prosessoida.
Mitä ja miten työnohjaaja sitten palauttaa?
Kolmannessa vaiheessa työnohjaaja palauttaa käsittelemänsä asian ryhmälle tai yksittäiselle ohjattavalle. Hän voi antaa sanoja ja merkityksiä sellaiselle, mitä ryhmä ei vielä itse pysty sanoittamaan.
Palauttaminen ei tarkoita sitä, että työnohjaaja kertoo ohjattavalle, mitä tämä oikeasti tuntee tai mitä hänen pitäisi ajatella. Pikemminkin kyse on siitä, että työnohjaaja auttaa jäsentämään kokemusta ja tarjoaa siitä yhden mahdollisen näkökulman.
Myös ajoituksella on merkitystä. Kaikkea ei tarvitse palauttaa heti. Työnohjaajan täytyy arvioida, milloin ryhmä tai yksittäinen ohjattava on valmis vastaanottamaan asian. Joskus oikea hetki on juuri tässä ja nyt, joskus taas asia tarvitsee enemmän aikaa. Ja joskus prosessi on jo tehnyt tehtävänsä, eikä asiaan tarvitse enää palata.
Työnohjaaja tarvitsee itsekin säiliön
Säiliönä toimimiseen liittyy myös työnohjaajan oma kuormittuminen. Kun työnohjaaja ottaa vastaan muiden ihmisten kokemuksia ja tunteita, hän ei voi olla täysin koskematon. Hän joutuu pohtimaan jatkuvasti, mikä hänen mielessään liikkuvasta aineksesta on peräisin ohjattavalta, mikä hänestä itsestään ja mikä mahdollisesti esimerkiksi taustaorganisaatiosta.
Työnohjaajan onkin tärkeää tunnistaa oman säiliönsä täyttymisen vaara ja työnohjaajan oma työnohjaus on tässä erityisen tärkeässä asemassa. Siellä voidaan tarkastella niitä kokemuksia, tunteita ja ajatuksia, joita työnohjaustilanteet ovat herättäneet.
Turvallisuus luo tilan vaikeiden asioiden käsittelylle
Säiliönä toimiminen tarvitsee ympärilleen turvalliset ja selkeät puitteet. Työnohjauksessa tämä tarkoittaa esimerkiksi yhteisesti sovittuja rajoja, selkeitä sopimuksia, aikatauluista kiinni pitämistä, pysyvää kokoontumispaikkaa sekä prosessin tavoitteiden ja keston määrittelyä.
Näiden puitteiden avulla voidaan rakentaa tila, jossa luottamus voi syntyä. Kun ohjattava tietää, mitä työnohjaukselta voi odottaa ja että hänen kokemuksensa otetaan vastaan, vaikeistakin asioista voi tulla mahdollisia puhua.
Turvallinen tila ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla helppoa tai mukavaa. Työnohjauksessa täytyy voida kohdata myös epävarmuutta, ahdistusta ja vastarintaa. Turvallisuus voi parhaimmillaan tarkoittaa juuri sitä, että vaikeitakin asioita voidaan käsitellä ilman, että niitä tarvitsee heti ratkaista.
Säiliönä toimiminen on ennen kaikkea kannattelua
Säiliönä toimimisessa kiteytyy paljon olennaista työnohjaajan ydintehtävästä. Työnohjaajan ei tarvitse tietää heti vastausta eikä ratkaista ohjattavan ongelmaa vaan hänen tehtävänsä on pysähtyä asioiden äärelle, kuunnella ja ottaa vastaan.
Joskus työnohjaajan tärkein tehtävä on kestää hetki yhdessä sellaisen tunteen tai kokemuksen kanssa, jota ohjattava ei vielä itse pysty kantamaan. Sen jälkeen voidaan vähitellen alkaa tutkia, mitä tämä tunne tai kokemus kertoo ja voisiko sille löytyä uusia merkityksiä.
Säiliönä toimiminen vaatii työnohjaajalta läsnäoloa, malttia ja kykyä sietää keskeneräisyyttä. Se vaatii myös oman toiminnan ja omien tunteiden jatkuvaa tarkastelua. Kaikkeen ei tarvitse vastata heti. Kaikkea ei tarvitse ratkaista. Joskus riittää, että joku ottaa vastaan.
Ja ehkä juuri siinä onkin yksi työnohjauksen tärkeimmistä tehtävistä: tarjota paikka, jossa asioita ei tarvitse kantaa yksin.
- Eveliina Ranki
